Tähdet
Tänäänkin palasin hetkeksi kotiin: kirjoitin. Mitä muuta sitä tarvitsee kuin kynän ja vihon ja pimeän illan ja kynttilän, neilikat ja pihalta leikatut hortensiat sulassa sovussa maljakossa ja kirjoituspöytä, pelkästään minun, työhuoneen sohva, pari hyvää kirjaa vieressä odottamassa lukijaansa. Ja eniten: kynä ja vihko. Ei tarvitse muuta, ei tarvitsisi muuta. Tässä olisin onnellinen. Helisisin niin kuin tähdet mustana pakkasyönä.
Olen ajatellut kirjoittaessani taas sitä ikuista: ettei ole mitään, mikä tuntuisi samalta kuin kirjoittaminen, ei mitään muuta, joka saisi sielun olemaan näin tyytyväinen.