Syys syys syys
Johtuuko se tästä vähenevästä valosta, että tarvitsisin unta enemmän kuin saan, ja koko ajan tekee mieli herkkuja? Vai onko vain niin, että nukun liian vähän ja öö – koko ajan tekee mieli herkkuja. Hmm. Ostin taas joku päivä neilikoita työhuoneeseen ja tänään syklaamin senkin päälle. Ulkoilu tekee näinä päivinä hyvää – keltaiset lehdet puussa ja maassa luovat omaa valoaan ja ilma on ollut kosteaa ja lempeää.
Minulla on ajatteluvaihe – ajattelen syntyjä syviä joka päivä ja tuntuu kuin elämässä olisi joku käännekohta alkamassa – tai sitten ei ole ja ajattelen muuten vaan kaikenlaista isoa ja tärkeää. Olen huomannut sadatta kertaa, että ulkoilu, mieluiten mahdollisimman metsässä, auttaa, jos mieli on myrtynyt ja haluton. Miksi sen aina muka unohtaa ja sitten se fakta pitää löytää aina uudelleen muka-uutena asiana ja lopulta toteaa, että tiesinhän minä tämän ja miksei se pysy päässä ja jaloissa, että metsään metsään metsään.
Hyvä yö saa hiljalleen lukijoita. Se, mikä jotenkin järkyttää, on se, kuinka moni kommentoi kärsineensä tai kärsivänsä unettomuudesta ja samastuvansa siksi helposti Hyvän yön päähenkilö Nannaan. Emmekö me enää nuku? Eikö se ole jo kansanterveydellinen riski? Miksei kukaan aloita Pohjois-Karjala-projektia unettomuuden poistamisen puolesta koko Suomelle? Olen tietenkin tiennyt, että aika monella on uniongelmia, mutta että näin monella – se on jotenkin pysäyttävää.
Kynttilä palaa työpöydällä, ulkona on pimeä. On tosiaankin syksy. Pidän syksystä. Nautin pimeästä ja hämärästä, mutta joku osa minusta haluaisi syödä mahansa täyteen ja mennä sitten talviunille, vaikka yleisesti olen sitä mieltä, että syksy on ihmisen parasta aikaa. Toisaalta, niin ovat kaikki muutkin vuodenajat, että sinänsä.
