Neilikat
Ei siihen kovin paljon tarvita. Kävely kirjastoon ja takaisin, keltaiset lehdet ja pimeys ja tuuli ja se, että tajuaa vasta risteyksessä seisovan auton nähdessään, että sataa, sillä pisarat näkyvät auton valoissa, vaikka eivät tunnu kasvoilla tai käsillä.
Kotona sytytin työhuoneeseen kynttilän ja otin vihkon ja kynän käteen. Työpöydällä punaiset neilikat ja puolisen tuntia minä olin siinä missä minun pitääkin olla, sielua myöten.
Olen sanonut monta kertaa, että rakastan pientä työhuonettani. Tällaisina iltoina, kun se pitelee minua hellästi lämpimässä ja antaa minun kirjoittaa, rakastan sitä erityisen paljon.
Illat ovat pimenemässä. Pian tulee se vuodenaika, että päivänvalolla voi ulkoilla vain viikonloppuisin. Juuri nyt se ei haittaa. Minulla on kynttilä, kukat, sohva ja voin uneksia kaiken sen, minkä haluan olevan olemassa.