Puutarhoja
Ukrainan sota ahdistaa ja vaivaa mieltä, mutta tänä iltana rauhoitin itseäni sillä, mitä minun olisi pitänyt käyttää itseni tyynnyttämiseen jo aiemmin: kirjoittamalla. Ei se muuta ympäröivää maailmaa, mutta minun pääni sisäpuolta se rauhoitti tänään. Sain hoidettua sen jälkeen yhden kuivan lomakeasiankin, ja tehtyä lyhyen listan siitä, mitä asioita on seuraavaksi hoidettavana. Seuraavaksi aion vain olla, otan ehkä pikkuisen jäätelöä ja oikaisen sohvalle.
Olen katsellut instagramista kuvia keväästä puutarhoissa – ei vielä meillä, oma piha on tukevan lumikasan alla, mutta jossain toisaalla on jo kevät. Se tuntuu ihmeelliseltä, ja kuvat ovat niin kovin vihreitä.
Olen miettinyt välittämistä ja rakkautta ja sitä, että ihmisen tulee olla ihmiselle ihminen. Että ei ole muita, on meitä. Näitä samoja ajatuksia, joita niin kovin moni ajattelee näinä päivinä, luulen. Reiluutta ja epäreiluutta, oikeutusta ja rauhaa.
Kirjoitin. Kaiken keskellä se tuntuu hyvältä.
