Metsän kasvattamisesta
Työpäivän jälkeen kävelin kirjastoon hakemaan varauksen ja mutkan kautta kotiin. Ruokakaupan jälkeen söin ja luin samalla lehteä ja sitten tulin työhuoneeseen ja kirjoitin. Olen kirjoittamisessa jossain aukealla paikalla, jossa en tiedä, mitä tapahtuu ja saanko kasvatettua ympärilleni metsän vai en, ja jos saan kasvatettua, niin kestääkö metsä tuulen ja sateen vai huuhtoutuuko se myrskysäällä mennessään. Saa nähdä. Tänään ihminen, joka oli lukenut Hyvän yön, sanoi yhdessä lauseessa niin paljon, että sain takaisin uskoa siihen, että osaan kasvattaa sen metsän ja että ajan mittaan, kunhan se on varttunut ja vahvistunut, se kestää mitä vaan. Kirjoittaessa joutuu kestämään epäuskoa, mutta on ihanaa joskus saada joku pieni rohkaisun sana, joka voi olla sanana pieni, mutta merkitykseltään suuri, niin kuin sellaiset useimmiten ovat.
Kevät etenee edelleen hitaasti. Aurinko on paistanut koko päivän. Olen tyytyväinen, että kirjoitin.
