Ajattelua ja hoitamista
Olen ajatellut kirjoittamista ja joinain päivinä kirjoittanutkin. On vain kovin paljon muutakin, mitä täytyy tehdä iltaisin, ja joskus on pakko nipistää kirjoittamisesta – on hoidettava juoksevia asioita, hoidettava kotia, hoidettava vähän pihaa, hoidettava omaa kuntoa. Ja on kyllä hoidettava myös omaa päätä ja sielunrauhaa ja kirjoitettava, se on kyllä totta, ja haluaisin, että se toteutuisi useammin.
Tein yhden apurahahakemuksen tänään. Hain kirjastosta varauksia (Hietalan Lintujen käytännöllisyydestä sekä Maailmanlopun kahvila, Tarkiaisen Emily eli kuinka sukua jatketaan, Dickinsonin Golgatan kuningatar) sekä yhden kirjaostoksen (Philip Pullmanin The Imagination Chamber) postista, tai siis oikeasti lähikaupasta. Nykyään paketit eivät tule postiin, mutta sanon silti välillä, että pitää hakea paketti postista.
Olen lukenut viime aikoina tulevaisuuteen sijoittuvia kirjoja: Enorannan Maailmantyttäret ja Kanervan Lopun aikoja. Ne olivat hyvin erilaisia, mutta keskustelivat toistensa kanssa jo pelkästään asenteensa ja tunnelmansa puolesta. Lopun aikoja nielaisin yhden päivän aikana kun taas Maailmantyttäriin meni enemmän aikaa. Kirjat ovat mietityttäneet jälkikäteenkin. Millainen olisi minun utopiani? Entä dystopiani? Millainen uskon maailman tulevaisuuden olevan? Joinain päivinä näitä asioita ei voi kyllä miettiä liikaa tässä tautisessa ja sotaisessa arjessa, mutta välillä on hyvä vilkaista jotain sellaista kuin Maailmantyttäret ja miettiä, voisiko niin umpionnellisesti käydä.
Olen ajatellut viime aikoina. Kirjoittamista ja elämää ja sitä, miten itseni asemoin ja millä asenteella. Olen ajatellut hyvää tekeviä asioita. Kirjoittaminen on ehdottomasti yksi niistä, se kivijalka ja perusta. Niinpä otan kynän käteen – ehdin vielä tälle illalle kirjoittaa muutaman rivin, ihan vain itseäni varten.
