Valo
Tänään ei ollut pimeää, kun tulin salilta, vaikka menin sinne vasta työpäivän jälkeen. Valo lisääntyy hiljalleen ja se on kiva. Tykkään talven pimeästä ajasta ja tykkään aina myös siitä, kun valo alkaa lisääntyä. Valon puolesta huhtikuu on kuukausista julmin, mutta ainahan jonkun täytyy olla.
Olen viime aikoina ajatellut kirjailijuutta tai kirjoittajuutta – sitä, miten en kovin paljon ajattele sitä, ja että voisin ajatella enemmänkin. Välillä kun ajattelen huhtikuussa alkavaa apurahavapaatani, mielessä läikähtää kuva ja tunnelma, jotka ovat täynnä mahdollisuuksia, täynnä kirjoitettuja ja luettuja sanoja, täynnä hiljaisuutta ja rauhaa. Eihän se niin mene, tiedän, siis että kaikki ne kauniit kuvat, joita mieli maalaa, eivät tosiaankaan toteudu, mutta se mielentila, se voi toteutua ja sen haluan toteutuvan. Ajatuksen siitä, että voin kirjoittaa ihan mitä vaan.
Minulla on kesken kai kolme kirjaa, joista yksikään ei vedä kunnolla, koska niitä on kolme kesken ja olen viime aikoina ehtinyt lukea vain nukkumaan käydessä ja silloinkin vain muutaman sivun yhtä niistä kolmesta. Ajattelin, että tänä iltana voisin lukea, sillä tavalla kunnolla, enemmän kuin aukeaman verran. Ei sillä, haluaisin tehdä tänä iltana aika paljon kaikenlaista ja luulen, että tunnit eivät riitä kaikkeen, mutta kyllä ne lukemiseen riittävät ja siihen, että seuraavaksi kirjoitan muutaman sivun.
Hyvää ystävänpäivää teille kaikille, muistakaa olla ystäviä myös itsellenne <3!
