Askelia ja ajattelua
En ole jaksanut kirjoittaa viime aikoina kovin paljon. Tuntuu, että periaatteessa olisi pitänyt, mutta en nyt kuitenkaan ole jaksanut. Tuntuu, että päivät ovat olleet kovin harmaita ja siinä vaiheessa, kun on vähän liikkunut ja tehnyt ruuan ja muut arkiaskareet töiden jälkeen, ei enää ole riittänyt aivoja muuhun. Vaikken ole saanut kirjoitettua juurikaan, olen kuitenkin yrittänyt ajatella tekstiä ja sen henkilöitä. Se on antanut usein lauseen tai pari, tai ajatuksen siitä, miten asiat voisivat olla tekstissä, tai jonkin pienen yksityiskohdan. Tai vähän enemmänkin joskus. Olen myös ajatellut ajattelemista: että tämä käsikirjoitus ehkä tarvitsee ajattelemista tässä kohtaa. Ehkä minä tarvitsen ajattelemista tässä kohtaa. Viiden viikon päästä jään apurahavapaalle ja on hyvä, ettei ajattelua tarvitse aloittaa nollasta.
Tänään kävin kotimatkalla kirjastossa ja kävelin kirjastosta kotiin. Olo oli kevyt, ajatuksia oli. Kävelyn rytmi oli hyvä. Ajattelin, sain ajatuksia. Samalla kun pidin mielessä niitä saamiani ajatuksia, etteivät ne karkaisi ennen kuin saisin ne paperille, ajattelin myös sitä, miten usein minulle käy kävellessä noin. Siis että tulee ajatuksia. Varsinkin silloin, kun kävelen kirjastosta kotiin. On päämäärä, ei tarvitse miettiä reittiä, koska se on tuttu, saa vain kävellä näennäisen aivottomasti. Ajattelin myös, että vaikka sitten apurahavapaalla teen varmasti enimmäkseen kotona töitä, minun pitää yrittää kävellä, mieluiten joka päivä. Tietenkin sen vuoksi, että kroppa saa liikettä, mutta myös siksi, että ajatukset saavat liikettä. Epäilen, että tulee päiviä, kun ei yhtään huvita lähteä kävelemään ulos, on tekosyitä tekosyiden perään ja nahkea olo, mutta jonkinlainen kävelyrutiini minun pitää kehittää. Sekä tekstin että itseni vuoksi.
Niin, ja sitten kun pääsin tänään kotiin, otin heti muistikirjan esiin ja kirjoitin siihen ne ajatukset, joita olin pidellyt mielessä kuin lintua kädessä, niin, etteivät ne pääsisi karkaamaan. Ne olivat varsin käyttökelpoisia ajatuksia vielä sittenkin, kun sain niiden ääriviivat paperille. Se piristi.
