Kaksitoista päivää
Kahdentoista päivän kuluttua on perjantai ja jään apurahavapaalle. Se tuntuu välillä yhtä uskomattomalta kuin että kevät tulee tänäkin vuonna. Joka päivä kuitenkin kevät etenee, tavalla tai toisella, ja joka päivä apurahavapaani on lähempänä. Ja ehkä jossain vaiheessa lumikasa työhuoneen ikkunan takaa on sulanut ja kaikki ne sipulit, jotka laitoin maahan viime syksynä, alkavat työntää vihreää esiin.
Tänään olin brunssilla vanhojen ystävien kanssa. Kaupunki oli sunnuntaihiljainen ja kaduilla ei ollut lunta, pölyä ja vettä vain, ja tuuli oli lämmin. Tuntui keväältä. Sen jälkeen tein falafelejä ja aion pakastaa niistä osan. Keskeneräisenä odottaa Anneli Kannon Rottien pyhimys, olen puolivälissä ja kirja on hyvä. Mietin, lukisinko ensin vai kirjoittaisinko vähän – vai oikaisisinko vain työhuoneen sohvalle ja katselisin hämärtyvää iltaa.
