Neljäs päivä
Olen yrittänyt ottaa rennosti enkä ole hyökännyt tekstin suhteen suoraan syvään päähän. Olen ehtinyt neljässä päivässä kuitenkin kirjoittaa ja ajatella aika paljon, vaikka olen myös pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa, käynyt kunnon kävelylenkeillä, katsonut telkkaria ja lukenut kirjoja. Kirjastossakin olen käynyt kahdesti.
Olen suunnitellut tekstiä ja todennut, että suunnittelu ei lopulta sitten ole vielä muuta kuin suunnittelua. Olen vilkaissut jo olemassaolevia tekstipätkiä sieltä täältä ja ihmetellyt, että ai tällaisia juttujako täällä onkin. Mieli tekee jo – hypätä pää edellä syvään päähän, mutta pidättelen yhä. Ehdin kyllä, vaikken vielä tänään sukeltaisi. Pääsiäinenkin tässä välissä ja pääsiäisenä en aio tehdä töitä.
Kaipaan kevään vihreää ja lämmintä vaihetta. Odotan lumien sulamista, kaipaan sitä, ettei palele heti kun astuu ovesta ulos pelkissä sisävaatteissa. Tänään olo on tyytynyt – kevät ei ole vielä tässä, enkä voi tehdä mitään, että se tulisi nopeammin. Mietin vuodenaikoja, mietin vihreää väriä, mietin kaikkea sitä, mitä haluan tehdä – tänä keväänä tai tulevaisuudessa, onko sillä niin väliä, jasmikkeen lisääminen pistokkaasta on kai verrattavissa kirjoittamissuunnitelmiin. Ajattelen myös puolivalmista novellia, joka on tehtävälistallani, se pitäisi saattaa loppuun, ja olisi hyvä myös antaa itselleen aikaa, sillä kaiken ei tarvitse olla valmista tällä sekunnilla ja se, että rauhoitun edes hiukan pois suorittamisesta, on hyvä jo itsessään.
Jossain tuolla lumikasan alla, maan sisällä, nukkuvat vielä narsissit, kirjopikarililjat ja skillat. Niiden aika tulee.
