Sisällä ja ulkona
Kun kirjoittaa kesästä, tuntuu kesältä. Sitten nostan katseeni ja työhuoneen ikkunan alla on edelleen lumikasa, jota kävin aamupäivällä kirjoittamisen lomassa lapioimassa pienemmäksi. Ulkona on kyllä yllättävän lämmin ja mietin, joisinko iltapäiväteen ulkona. Sanat kiemurtavat ja täyttävät minut ja haluan teetä, mutta en tiedä mahtuuko se minuun. Ehkä, jos katselen ensin pihan ja kaiken, mikä siellä on kasvanut suuremmaksi sitten eilisen.
Se, että saan kirjoittaa, joka päivä, omaan tahtiin, muutamaan otteeseen, pitkin päivää, on luksusta ja etuoikeus. Käyn välillä pihalla haistelemassa ilmaa, juttelemassa kukille. Otan pyykit pois telineeltä ja ompelen pudonneen napin. Kirjoitan väleissä ja kirjoitan silloinkin kun en kirjoita. Alan upota käsikirjoitukseen. Pihalla yritän selvittää mitkä kasvit eivät ole selvinneet talvesta. Niitä ei ole montaa ja en voi olla vielä varma; jospa ne heräävät henkiin, kun päivät lämpenevät vielä enemmän. Hymyilen, kun kirjoitan.
