Numeroita
Tällä viikolla tuli tilityslaskelma, joka kertoi, montako kirjaani on myyty vuoden 2022 aikana ja paljonko saan niistä rahaa. Toinen juhlava hetki vuodessa on se, kun saa loppuvuodesta tietää edellisen vuoden kirjastolainat, että paljonko on lainattu. Kirjastolainojen määrä on tietenkin suurempi kuin myytyjen kirjojen määrä, etenkin mitä kauemmin kirjan julkaisusta on ja jos fyysistä kirjaa ei saa enää kaupoista. Nämä luvut ovat ainat jotenkin jännittäviä tietoja: ”näin moni ihminen on ostanut/lainannut kirjani”. Lainaus- ja myyntiluvut, vaikka eivät suuria olisikaan, ovat minulle silti aina tieto siitä, että kirjat eivät ole pudonneet tyhjiöön. Se tuntuu ihanalta.
Kolmea syytä elää (ilmestyi 2016) ei ole enää saatavilla kuin e-kirjana, Hyvää yötä (2021) taas on saanut viime vuonna vielä niin paperisena, e-kirjana kuin äänikirjanakin. Molemmat kirjat ja kaikki niiden saatavilla olevat formaatit mukaanlukien kirjojani on myyty viime vuonna 244 kappaletta. Se ei ole paljon, mutta olen tosi tyytyväinen, sillä 244 myytyä kirjaa on kuitenkin 244 myytyä ja ehkä luettuakin kirjaa. En ole kirjoittanut tyhjyyteen, joku on sanani lukenut ja ollut niistä ehkä jotain mieltä. Se on hyvä.
Koska äänikirjojen osuus myydyistä kirjoista on suuri, ja äänikirjoista kirjailija saa vähemmän tuloja kuin painetusta kirjasta (lisää aiheesta esim. tämän linkin kautta), niin euroja saan tässä tilityksessä vähemmän kuin myytyjä kirjoja on. Näin apurahavapaalla sitä miettii, että entä jos joskus saisin vielä pitemmän apurahapätkän – mitä tuloja minulla olisi apurahan lisäksi. Tällaisena tavis-perus-kirjailijana myyntitulot eivät ihan kauhean pitkälle vie ja samahan se on isolla enemmistöllä suomalaisia kirjailijoita.
Mutta: hymyilyttää, kun ajattelen, että joku on vielä viime vuonnakin ostanut kirjojani, vaikka ne eivät ole olleet enää uutuuksia, varsinkaan Kolme syytä. Joku on ostanut ja lukenut. Siitä tulee hyvä mieli.
