Oheistoimintaa
Tänään en ole kirjoittanut (ainakaan vielä), enkä varmaan kirjoitakaan. Välillä on näitä oheistoimintapäiviä – tänään olen esimerkiksi käynyt hierojalla ja kuunnellut Kirjailijaliiton järjestämää koulutusta kirjailijan veroasioista. Hierojalla käynti oli tarpeen – apurahavapaata on menossa kolmas viikko, ja koska viipaloin vapaan ekana päivänä sormeni, ensimmäiset kaksi viikkoa menivät melkein kokonaan ilman salilla käymistä, kun sormea ei voinut taivuttaa, etteivät tikit repeä, ja salillakäymättömyys tuntui kyllä kropassa. Ja veroasiat – no, eivät ole juuri koskaan yksinkertaisia, joten niistä oli hyvä kuulla tarkemmin.
Huomenna aion harrastaa oheistoimintaa iltapäivällä – näen kollegaa kahvilla, mikä on tosi kivaa, ja odotan jo, että pääsen juttelemaan kirjoittamisesta ja kirjoittamisarjesta :). Tänään ohjelmassa taitaa olla kässäriin liittyvän taustakirjallisuuden lukemista ja ehkä käyn vähän ulkona, vähintään pihalla juttelemassa kaikille kukkapenkeistä punkeville versoille, mutta ehkä käväisen myös kirjastossa palauttamassa yhden lainan. Ja huomenaamulla tartun sitten taas kynään ja näppikseen. On ihanaa, kun voi apurahan turvin keskittyä tekstiin kunnolla, levänneillä aivoilla, joka arkipäivä – viikonloput olen ainakin toistaiseksi pitänyt viikonloppuina, ja sekin on uutta, kun ei tarvitse miettiä viikonloppua siltä kantilta, että missä kohtaa ehtii kirjoittaa, eikä tarvitse viikonloppuisin potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ehdi kirjoittaa tarpeeksi.
Juuri nyt, juuri tässä, tänään – näin on hyvä.
