Viikon lopuksi
Lopettelin tämän viikon kirjoitustyöt ja viikon päätteeksi kirjoitin tunnelmia ja etenemistä tiedostoon, johon kerään jonkinlaista päiväkirjaa tästä apurahavapaasta. Yritän kirjata vähän muistiin kunkin viikon tuntoja ja tunnelmia, ajatuksia ja pohdittuja asioita.
Apurahavapaata on mennyt nyt kolme viikkoa ja tuntuu tosi onnelliselta. Yritän olla muistamatta, että tämäkin loppuu joskus, sillä olen vasta alussa. Tekstiä on syntynytja siitä tulee hyvä olo. Olo on muutenkin hyvä: rauhallinen, mutta energinen. Kärsivällisyyteni on kasvanut ja edessä avautuu monia mahdollisia maisemia. Työhuoneen ikkunasta katsottuna maisemassa on kukkivia krookuksia, kuusi avonaista ja muutama nupullinen. Käyn monta kertaa päivässä pihalla tarkistamassa kukat tai vain hengittelemässä. Viikonloppuna on tarkoitus tehdä taas ihan jotain muuta ja sekin on hyvä ajatus. Varmasti tulee vielä viikonloppuja, kun kirjoitan, mutta nyt on kivaa se, että viikonloppu on viikonloppu.
Jäljellä on vielä pari päivää lukuviikkoa.
Tällä viikolla olen lukenut kyllä kaunokirjallisuuttakin, mutta erityisesti tietokirjoja ja vähän yllättäenkin olen intoutunut niistä valtavasti. Ne ovat keskustelleet ajatusteni ja tekstin kanssa, avanneet uusia ikkunoita ja vahvistaneet jo kuljettuja polkuja ja olleet oikeasti innostavia. En ole pitkään aikaan saanut sellaista lukukokemusta tietokirjallisuudesta, eikä nyt ollut edes kyse mistään tuoreesta kertovasta tietokirjallisuudesta, vaan ns. ”tavallisista” tietokirjoista, joista uusinkin oli julkaistu 13 vuotta sitten. Niin se vaan silti menee, että kun kirjan aihe osuu kohdalleen, ajatukset saavat ruokaa, on se sitten vanhaa tai uutta, faktaa tai fiktiota.
