Vanhaa ja uutta
Tänään on ollut hidas aamu, asioiden hoitamista, puhelinsoittoja, yhden vanhan dokumentin etsimistä. Siinä etsiskelypuuhassa törmäsin myös yhteen vanhaan käsikirjoitukseeni ja vilkaisin sitä – enkä tiedä, oliko se virhe vai ei. Työstin kyseistä novellikokoelmakäsikirjoitusta vuosia, joskus 2005-2012 ehkä, ja olin juuri muutama päivä sitten miettinyt, että mitähän novelleja siinä käsikirjoituksessa ylipäätään oli, kun en muistanut. Nyt sitten törmäsin käsikirjoitustiedostoon ja hämmennyin, muistin asioita, ihmettelin, laitoin nopeasti tiedoston kiinni. Tuli outoja tunteita, muistin tekstit hämmentävän huonosti, ne olivat kuin vieraan kirjoittamia ja niiden nimet eivät sanoneet minulle juuri mitään. Eikä siitä ole kuitenkaan kymmeniä vuosia, ehkä vain yksi vuosikymmen, ja niin vähän minä niistä teksteistä muistan, vaikka ne olivat tekemisen keskiössä niin pitkään. Hämmentävää.
Tämänhetkisestä käsikirjoituksesta ei sentään tarvitse miettiä, mistä siinä on kyse, sillä sen henkilöt kuiskailevat minulle kun odotan unta tai kun ajattelen jotain ihan muuta. Sain esilukijan kommentit viikko sitten ja tällä viikolla olen alkanut työstää käsikirjoitusta taas eteenpäin. Esilukijani ei sano, että ”tee näin”, vaan kertoi, mitä ajatuksia hänelle nousi lukiessa ja lukemisen jälkeen ja sen perusteella minä olen miettinyt, mitä tekstille pitää tehdä, jos esilukijan tekstistä löytämät asiat eivät olleet täysin sitä, mitä haluan sanoa. Jotkut asiat ovat täysin selviä, ja helppokin muokata, mutta toiset asiat, vaikka ovat selviä, ovat vaikeampia toteuttaa ja välillä ihmettelen, että osaanko. Tämä käsikirjoitus on taas erilainen kuin edelliset, erilainen kirjoittaa ja työstää. Siihen hommaan ryhdyn taas seuraavaksi.
