Heinäkuuta
Olen siinä vaiheessa käsikirjoituksen muokkaamista, että kirjoittaminen on muuttunut. Näennäisesti teen vähän, mutta sanamäärä kasvaa kuin varkain, vaikka myös deletoin. Eniten on muuttunut se, että kaikki on nyt hitaampaa: ajattelu, ajankäyttö. En pysty enää kirjoittamaan yhtä pitkiä päiviä kuin toukokuussa, sillä nyt on tärkeää punnita sanoja. Ei olla enää massakaudella, nyt haetaan laatua massan kustannuksella. Aamut ovat yhä parasta aikaa, mutta pystyn myös jatkamaan pitkälle iltapäivään, jos olen yksin. Minun pitäisi käydä teksti läpi alusta loppuun hitaasti ja ajatellen, mutta en varsinaisesti odota sitä vaihetta, sillä tiedän sen olevan hidas vaihe, ja tässä kohtaa tekemistä hitaus tuntuu joskus tuskastuttavalta. Kuitenkin: pidän tästä käsikirjoituksesta ja sen henkilöistä ja nautin siitä, että saan viettää aikaani heidän kanssaan. Ylellisyyttä. Pidin toki Hyvän yön Nanna-päähenkilöstäkin, tavallaan, mutta hänen kirjoittamisensa ei ollut erityisen mukavaa. Nyt on kiva viettää aikaa erilaisten henkilöiden kanssa.
Related Posts
Comments on this post
2 Comments-
Tämä vaihe on kyllä kiva, kun sitä, mitä muokata – ja deletoida:D, vaikka tykkään kyllä kaikista tekstin vaiheista. Kirjoitusiloa sinne, Eeva!
Comments are closed.
Eeva K.
En tiedä mikä vaihe on itsellesi mieluisin, mutta kuvailemasi vaihe on omani.
Ensimmäisen version kirjoittamisessa on omat ilonsa, mutta olisin aina mieluummin jo siinä vaiheessa, kun ensimmäinen versio on jo olemassa ja voin vain keskittyä tekstin parantamiseen.