Sohvaa, kirjoja, ajatuksia
Tälle päivälle olisi ollut kutsu julkkareihin juhlistamaan Marika Riikosen uutta Yksin, kiitos -tietokirjaa, joka on ihan huippuhyvä, hauska ja skarppi. Suosittelen kaikille! Töiden alku (toinen viikko siis menossa apurahavapaan jälkeen) verottaa edelleen sen verran, että juhlinta jäi nyt väliin. Itse kirjan luin viime viikolla kahdessa illassa, ahmien. Sen jälkeen olen yrittänyt löytää jotain vetävää luettavaa ja nihkeää on ollut, kunnes eilen illalla saattoi tärpätä: Sari Elfvingin Saattaja tuntuu hyvältä ensimmäisen viidenneksen perusteella. Sen pariin taas seuraavaksi tämän blogikirjoituksen jälkeen.
Istun työhuoneen sohvalla kirjoittelemassa tätä. Katselen välillä kirjoja ja ajattelen varovaisesti omaa kässäriäni. En ole vilkaissutkaan sitä nyt viikkokausiin, tarkalleen ottaen kai tasan viiteen viikkoon, mutta en tiedä, onko etäisyyttä vieläkään tarpeeksi. Kirjoitin kässärin niin intensiivisesti, että pitempi tauko lienee tarpeen, vaikka ajatukset rupeavatkin pyörimään sen ympärillä, mikä on ihan hyvä merkki. Eilen laitoin kässärin vielä yhdelle esilukijalle, sillä tähän mennessä ne kaksi, jotka ovat kässärin lukeneet, ovat hiukkasen päinvastaista mieltä siitä, joten totesin, että lisää mielipiteitä tarvitaan. Vaikka kirjoitan kirjan itse ja yksin ja teen ratkaisut niin kuin parhaaksi näen, se, että saa palautetta käsikirjoituksesta, on ihan tosi tärkeää, koska joskus sitä luulee kirjoittavansa asian a, mutta päätyykin kirjoittamaan asiat b ja c, eikä tajua sitä, ennen kuin joku toinen sen osoittaa.
Tämän päivän piristys oli lukijapalaute Hyvästä yöstä. Lukija on itse tehnyt hoitotyötä ja sanoi, että hoitotyön kuvaus oli hyvin uskottavaa, ehjää ja todenmukaista. Olen saanut muutamia palautteita Hyvästä yöstä ihmisiltä, jotka ovat hoitoalalla töissä, ja on ollut ihana kuulla, että onnistuin työn ja työarjen kuvaamisessa. Plus että on ihanaa, että Hyvää yötä luetaan yhä <3.
Nyt taidan keittää itselleni iltateetä ja ottaa kirjan käteen. Ottakaa tekin – kirja käteen siis, ja vaikka sitä teetäkin. Yritän ujuttaa arkeeni vähemmän kännykkää ja enemmän painettua sanaa, ja saa liittyä joukkoon!
