Ajatuksia, ei tekoja
Täällä taas. Olen viime aikoina ajatellut kirjoittamista enemmän kuin kirjoittanut. Joskus se on hyvä niinkin, mutta toivon, että pääsen taas pian kiinni konkreettiseen tekemiseen. Olen myös ajatellut, että minun pitäisi ajatella kirjoittamista – enemmän ja paremmin ja keskittyneemmin. Luulin, että tekisin sitä tänä iltana, mutta en tehnytkään. Ehkä joku toinen ilta, ehkä viikonloppuna.
Olen lueskellut: Erling Kagge: Hiljaisuus melun ja kiireen keskellä ja Sari Elfving: Saattaja palasivat tänään kirjastoon. Kesken on vielä kuvanveistäjä Eva Ryynäsestä kertova tietokirja Kaikkialla on kauneutta ja pari sellaista kirjaa, joista en tiedä, saanko niitä koskaan loppuun. Haluaisin saada, esimerkiksi Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsin, mutta minulla on suuria ongelmia sen kanssa – en millään saa kontaktia henkilöhahmoihin, vaikka olen jo sivulla 89, ja siinä vaiheessa henkilöhahmojen olisi jo pitänyt ruveta kiinnostamaan. Siksi kai olenkin jumittunut nyt siihen sivulle 89, enkä ole saanut jatkettua lukemista, koska ei minua kauheasti kiinnosta, mitä niille ihmisille tapahtuu. Ehkä kirja alkaa kuitenkin vielä vetää, ehkä ei – ehkä aika ei ole sille oikea ja myöhemmin saan siitä enemmän iloa, saa nähdä.
Käsikirjoitus lepää edelleen. Olen ajatellut sitä, mutta en tiedä edelleenkään, mitä minun pitäisi tehdä sille. Ensimmäiset lukijat ovat olleet eri mieltä siitä, mikä toimii ja mikä ei, ja odotan lisää kommentteja uusilta esilukijoilta, jotta näkisin, nouseeko useammassa palautteessa esille joku tietty asia, jonka kautta voisin sitten lähteä muokkaamaan ja uudelleenkirjoittamaan tekstiä. Olen kyllä ajatellut käsikirjoitusta, mutta aika varovasti vielä – kirjoitin käsikirjoituksen nopeasti tuohon pisteeseen missä se on, ja ehkä se tarvitsee nyt tavallista pidemmän tekeytymisajan, ennen kuin se kypsyy mielessäni. Haluaisin kyllä jo palata sen pariin. Haluaisin olla optimistinen sen suhteen, että kyllä se siitä. Haluaisin osata tehdä sille jotain ja tuntea, että käsikirjoitus paranee sen myötä.
Kesällä olin nostanut ulos osan viherkasveista. Vaikka kuvittelin laittaneeni ne sopivasti puolivarjoon, aurinko poltti kesällä niiden lehdet ja rehuparat olivat aika pitkään aika runnellun näköisiä. Osa on toki vieläkin, mutta osa on jo tormentautunut ja alkanut pukata innolla uutta lehteä kuolleiden tilalle. Tänään nostin kasvit sisälle. Saa nähdä mitä ne pitävät siitä, ovatko tyytyväisiä vai olivatko juuri ehtineet tottua kesälaitumiin ja närkästyvät nyt jouduttuaan sisälle.
