Harharetki
Kirjoitin tänään yhden novellin loppuun. Tiedän, minun pitäisi kirjoittaa käsikirjoitusta otsa hiessä, mutta tässä kohtaa olen tarvinnut vähän toisenlaista kirjoittamista, jotain lyhyttä ja – meinasin kirjoittaa, että nopeasti valmistuvaa, kunnes muistin, että tosiaan, aloitin tämän novellin kirjoittamisen kesällä 2022. Kirjoitin sen silloin puoleen väliin ja kuvittelin, että olisin viime kevään ja kesän apurahavapaalla hoitanut sen loppuun asti, mutta silloin upposin niin syvälle käsikirjoitukseen, ettei novelli saanut yhtään tilaa. No, nyt se on kuitenkin valmis (valmis ja valmis, pitää minun lukea se vielä muutaman päivän kuluttua kertaalleen läpi ja korjata vielä kerran) ja olen tyytyväinen, että olen malttanut lohkaista sille pari iltaa tältä keväältä.
Työn alla oleva romaanikäsikirjoitus on ihana, sitä on siis ihana kirjoittaa, mutta koska romaanin kirjoittamisen aikajänne on niin pitkä, tekee välillä mieli kirjoittaa jotain lyhyempää, joka valmistuukin joskus. No okei, tämä novelli otti pitkän ajan, mutta en siis kirjoittanut sitä kesästä -22 tähän hetkeen, vaan kesällä -22 pari päivää ja nyt sitten pari iltaa kevättalvella -24, ja siinä välissä kirjoitin esimerkiksi yhden romaanikässärin. Joka tapauksessa on kiva saada välillä jotain valmistakin aikaan.
Huomenna on perjantai ja perjantain jälkeen viikonloppu ja aikaa kirjoittaa. Viikonlopun omistan kässärille, enkä tee harharetkiä toisiin teksteihin, sillä olen asettanut itselleni deadlinen toukokuun puoliväliin ja siihen on viisi viikkoa. Viisi viikkoa olisi enemmän kuin tarpeeksi saada käsikirjoitus kuntoon, jos kirjoittaisin päätyökseni, mutta toisen työn ohella aikataulu on hiukan tiukka. Uskon kyllä, että se onnistuu, mutta sitä varten pitää tehdäkin jotain. Tältä illata hommat on kuitenkin tehty ja seuraavaksi haen eilen aloittamani kirjan ja hautaudun sen kanssa sohvalle.
Niin, ja jos joku kaipaa lukuvinkkiä, niin lukekaa Tuuli Salmisen romaani Varpu. Se on hyvä.
