Kehitys kehittyy
Tänä keväänä laitoin työpisteeni täällä kotona lopullisesti kuntoon. Työpiste tarkoittaa tässä tapauksessa työhuoneen kirjoituspöytää, ja kuntoonlaittaminen tarkoittaa sitä, että hankin ulkoisen näytön, näppiksen ja hiiren. Ulkoista näppistä olen käyttänyt aina välillä, mutta ei, minulla ei ole ollut ulkoista näyttöä kirjoittamista varten ennen kuin tänä keväänä. Olin lykännyt näytön hankkimista täysin loogisesta ja aikuismaisesta syystä: se saa työpöydän näyttämään rumalta ja estää näköalan etupihan kukkapenkkiin ja rodoihin.
Kun näyttö oli hankittu, olin aivan huonona. Rakkaan pienen kirjoituspöytäni feng shuit ja muut vastaavat tunnelmat olivat ihan pilalla ja alahuuli väpätti. Mihin edes mahtuu kukkamaljakko, jos näyttö on vie suurimman osan pöydän leveydestä? Ilmeisesti olin aika säälittävä muutosvastarinnassani, sillä puoliso alkoi ratkaista ongelmaa toden teolla ja tänään minulla on taas feng shuit kohdillaan. Näyttökin on, mutta se ei seiso enää jalustallaan, vaan on pitkän, nivelikkään varren päässä ja varsi on kiinnitetty tukevasti seinään. Kun kirjoitan, näyttö kelluu varren varassa työpöydän päällä ihan oikealla paikallaan. Kun en kirjoita, siirrän näytön nivelvarren avulla piiloon viereisen vaatekaapin päädyn taakse ja simsalabim! työpöytä on taas vapaa ja ikkunasta näkee pihan kukat ilman että pitää nousta seisomaan.
Oma työhuone on ihana asia ja nyt se on entistä ihanampi. Näyttö on käytössä, kun haluan sen olevan käytössä, ja muun ajan näyttö on syrjässä. Juuri nyt käsikirjoitus on myös syrjässä, sillä odottelen siitä kommentteja ja ajattelen joka päivä sitä, että tässä kohtaa kaikki on vielä mahdollista, ihmeetkin, kun käsikirjoitus on matkallaan. Sitten kun on aika taas kirjoittaa, työhuoneeni on valmis ja minäkin toivottavasti.
Ohessa esimerkki siitä, mihin olen käyttänyt vapaa-aikani nyt kun en ole kirjoittanut aktiivisesti. Kukkien ihailuun, tietenkin!
