Sadonkorjuun aika
Kesä ei ole ohi, mutta päivätyöt ovat alkaneet kesäloman jäljiltä. Pian koittaa myös lyhyt, viikon mittainen kirjoitusvapaa, sillä sain pienen apurahan, jonka turvin voin olla muutaman viikon pois töistä, kirjoittamassa, ja työnantajan kanssa sovin, että poissaolot tapahtuvat viikon pätkissä. Elokuussa koittaa ensimmäinen kirjoitusviikko ja minusta tuntuu, että se on jonkinlainen sadonkorjuuviikko. Kesän ajan olen saanut kypsytellä tiettyjä teksteihin liittyviä asioita ja luonnollisesti, kun on ensin kypsytelty, niin seuraavaksi pitäisi korjata sato.
Kesä kypsytti muutakin kuin teksteihin liittyviä ajatuksia. Eilen pakastin reilusti mustaherukoita, vähän punaherukoita ja karviaisia. Mustikoita riittää vielä poimittavaksi ja odotan kovasti, että puolukat kypsyvät, sillä mustikkametsästä löysin myös ihania puolukkapaikkoja. Kaupasta tarttuu mukaan kukkakaalia, kesäkurpitsaa, kyssäkaalia – haluaisin syödä pelkkiä vihanneksia ja keitettyä perunaa.
Romaanikäsikirjoituksen kanssa on vähän pohdinnan paikka. Lähetin sen luettavaksi toukokuussa ja luulen, että nyt on tullut aika lukea se itsekin ja miettiä sitten, mitä teen seuraavaksi. Romaanikässärin lisäksi ovea kolkuttavat projektit D ja W, ja niillekin haluaisin antaa aikaa. Tunkua on, mikä on minulle harvinaista, sillä pitkään luulin, että olen sellainen kirjailija tai kirjoittaja, joka tekee yhden projektin kerrallaan valmiiksi, ja jonka mieleen ei mahdu toista, jos siellä on jo yksi. No, näin ei näemmä ole, ja D ja W houkuttelevat kovastikin. Tähän syksyyn tulee kuulumaan opettelua: kuinka keskittyä eniten romaanikässäriin ja pitää D ja W silti molemmat lämpiminä.