Lokakuun ilot
Kirjoitusviikko on taas täällä. Aloitin aamun kirjoittamalla raakatekstiä käsin vihkoon ja tajuamalla, millainen kohtaus käsikirjoituksesta puuttui. Kirjoitin kohtauksen suoraan tiedostoon ja sen jälkeen korjailin muita kohtia. Kaksi keskeistä kohtausta puuttuu vielä, niistä jatkan huomenna. Kunnostauduin myös deletoimisen jalossa taidossa ja vaikka kirjoitin kokonaisen luvun lisää, sanamäärä on nyt pienempi kuin aamulla, kun aloitin päivän työt.
Kesken kävelylenkin alkoi sataa, mutta ei se haitannut. Olin jo ehtinyt potkiskella kuivia keltaisia lehtiä ja pienessä sateessa oli ihan kiva kävellä, vaikka se tulikin vaakasuoraan. Kävellessä tajusin vielä yhden pikkujutun, jonka tänään kirjoitettu uusi kohtaus vaatisi, ja äsken naputtelin senkin yksityiskohdan paikalleen.
Sovin tänään myös esilukijan kanssa, että lähetän käsikirjoituksen hänelle loppuviikosta. On hyvä, että on deadline – olin ajatellut tätä aikataulua jo aiemmin, ja nyt se kannustaa minua koko viikon. Minulla ei ole kirjoitusaikaa enempää kuin tämä yksi viikko, ja siitäkin menee perjantai kirjamessuilla, ja iso osa viikonloppua myös, mutta teen parhaani sillä, mitä minulla on. Ja tämänkin viikon jälkeen on taas illat, ja kunhan lähetän käsikirjoituksen esilukijalle, voin keskittyä hetken aikaa toisiin kässäreihin.
Ulkona sataa. Minä rupean tekemään uunijuureksia.
