Kässärini on nyt molemmilla esilukijoilla. Vähän melkein ällöttävää, koska toivon tietysti, että teksti toimii, ja samaan aikaan pelkään, että taas on tehty…

Nyt kässäri on käyty kokonaan läpi printistä. Seuraavaksi pitäisi alkaa siirtää kynämerkintöjä printistä koneelle ja harkita ja kyseenalaistaa ne kaikki vielä kerran…

En ole blogannut taas ikiaikoihin ja on ollut ikävä tätä, että istun koneen ääressä ja tuijotan pimeään iltaan ja naputtelen blogia. Kaikkea…

Nyt kässärin kanssa alkaa olla paljon enemmän kyse tunteista kuin aiemmin. Niistä tunteista, joita se herättää minussa ja jotka tunnistan samanlaisiksi tunteiksi,…

Luulin lopettaneeni kirjoittamisen, kun sain vielä seitsemän sanaa. Seitsemän sanaa. Ne tekevät eron. Ne erottavat menneen ja tulevan, hämärän ja kirkkaan. Seitsemän…

Olin ajatellut, että saattaisin kirjoittaa tänään. Päivähän ei ole vielä ohi, mutta en nyt ainakaan tähän mennessä ole kirjoittanut ja ehkä en…

Arki alkoi, niin kuin blogistakin huomaa: hiljaisuus. Olin kaukaa viisas ja järjestin itselleni tämän ensimmäisen viikon nelipäiväiseksi. Hyvä niin. Yhtenäkään töidenjälkeisenä arki-iltana…

Viimeinen arkipäivä tätä kirjoituslomaa. En ole kirjoittanut tänään kovin paljon, ja tiedän, etten kirjoitakaan. Olen saanut kässäriin joitain hyviä rivejä ja aion…

Ajattelen, kirjoitan, kirjoitan, ajattelen. Toivon, että aikaa olisi enemmän, että voisin välillä pitää museopäivän ja tankkauspäivän, mutta aikaa ei ole. Aikaa on…

Tyyni päivä. Olen kirjoittanut ja olen deletoinut. Olen kova deletoimaan. Se on ollut tarpeenkin. En ole poistanut turhaan, mutta turhaa kyllä. Kirjoittanut…