romaani, 2021, Atena

Kaksi eri-ikäistä naista. Hoitokodin nurkkahuone. Yö.

Nanna on usein yövuorossa. Kun pitäisi nukkua, uni kiertää hänet kaukaa ja pinna kiristyy. Tyyne on hänen hoidettavansa, vanha, menneisyydessä elävä nainen. Öisin Tyyne palaa sodan pommituksiin ja muistaa. Hyvä yö vie yöhön, jossa ei nukuta, ja päivään, jolloin ei olla hereillä. Väsymys saa oikean ja väärän rajat hämärtymään ja nakertaa myötätuntoa. Kun yö vain jatkuu, keinot käyvät vähiin. Vahvan vähäeläeinen romaani muistaa, että jonakin päivänä me kaikki tarvitsemme apua.

romaani, 2016, Atena

Kerttua ja Helmiä yhdisti nuoruudessa yksi asia: Helmin mies Lauri. Kun naiset vuosikymmneten jälkeen tapaavat sattumalta uudelleen, he huomaavat olevansa edelleen sidoksissa toisiinsa. Vaietut muistot 1950-luvulta ovat kuin kauan sitten katsottu elokuva: etäisesti tuttu, mutta aivan kuin jollekulle toiselle tapahtunut. Voiko antaa anteeksi, jos anteeksi ei ole pyydetty? Kuka jää yksin? Missä kulkevat itsekkyyden rajat? Mikään ei ole mustavalkoista, vaan enimmäkseen kyyhkynharmaata, niin kuin Helmin rakas auto, vanha pyöreäposkinen Volvo. Löytääkseen paikkansa uudelleen Helmin ja Kertun on palattava kaukaisiin valintojen hetkiin: keväiselle pellolle ja siihen päivään, kun lipastolla odotti kirje. Myötätuntoinen ja kaunis romaani näyttää, ettei koskaan ole liian myöhäistä löytää kolmea syytä elää.